sunnuntai, 30. elokuu 2009

In white houses

Virallisesti se on urheiluvälinevarasto, mutta tutuille pyöräkellari. Sen ovi on maalattu lumihuurua muistuttavalla maalilla, jonka tarkoituksena on pitää salaisuudet piilossa tuntemattomien katseilta. Sisälle pääsee vain taloyhtiön väki, kukin omalla kotiavaimellaan.

   Oven avatessa tuttu, ummehtuneen hiekkainen tuoksu hiipii ulos rauhoittavasti. Jotta ovi pysyisi auki, on vielä hetki tapeltava ulkona olevan hakasen kanssa. Hyvinä päivinä pelkkä oven vetäminen rivakasti auki saa hakasen tipahtamaan omalle paikalleen. Liian kylmällä temppu ei kuitenkaan onnistu. Ei myöskään silloin, jos edellinen käyttäjä on huolimattomasti jättänyt kolmion jo valmiiksi roikkumaan oven kylkeä vasten. Tällöin se täytyy nostaa ja asettaa nätisti paikalleen.

   Kun ovi lopulta pysyy kiltisti, on aikaa kunnolla sisäistää mitä sen takaa löytyykään. Keskilattian valtaavat tietysti pyörät, joita on niin paljon että osa on jouduttu ripustamaan takaseinälle roikkumaan. Niitä tuskin on käytetty sitten vuoden 1994, jolloin ne varastoon on alunperin kannettu. Aktiivisessa käytössä pyöristä on vain alle kymmenen, niistäkin ainoana jokapäiväinen kulkupeli on eräs punainen 2000-luvun yksilö.

   Oikeanpuoleisen seinän suksien viimeinen myyntipäivä lienee 90-luvun puolella, joidenkin jopa sitä ennemmin. Suurinta osaa ei ole edes vilkaistu, saati käytetty vuosituhannen vaihteen jälkeen. Kokoonpanossa on tuskin tapahtunut sen suurempia muutoksia kuin että kierrätykseen on lähtenyt yksi pari lastensuksia. Niiden tilalle on myöhemmin ostettu pidemmät, jotka kuitenkin ovat jo liian lyhyet. Mutta ilmaston lämmetessä sillä tuskin on väliä.

   Nurkissa istuvat pulkat lähenevät myös parasta ennen –päiväänsä. Niiden värikkäissä syleissä on laskettu monet hauskat mäet. Kuitenkin samalla kun entiset käyttäjät lähestyvät aikuisuutta, myös pulkkien eläkeikä vaanii. Ne tuskin kestävät enää seuraavalle sukupolvelle.

   Vaikka suurin osa kellarin asukeista on vanhentunutta, yhä suuren suosion saavat pyöränpumput. Niitä ilman ei selvittäisi. Tai ainakaan sitä yhtä, jossa lukee asunnon A5 omistajan sukunimi, sekä teksti ”saa lainata”. Se on kuulemma paras ja sitä saa käyttää. Niinpä se iloisesti puhkii ilmaa niihin pyöriin, jotka edes joskus pääsevät liikenteeseen..

   Muuta tavaraa ei sisällä oikeastaan ole, vain harja ja rikkalapio, sekä B6:ssa asuvan herran vanha rollaattori, joka myös viettää rauhallisia eläkepäiviä betonisessa nurkassaan omistajan selvitessä nykyisin ilman vanhan ystävän tukea.

   Poistuttaessa pyöräkellarista on muistettava sammuttaa valo. Katkaisimen ääni on niin herkullinen, että sitä voisi kuunnella vaikka koko päivän. Arkisemmat asiat painavat kuitenkin päälle ja oven sulkeutuessa naksaus jää piiloon kuten muutkin kellarin lämpimät, tuoksuvat salaisuudet.

Otsikko Vanessa Carltonin White Houses -kappaleesta. Pari lausetta tuli mieleen viimeksi kun kävin pyöräkellarissa ja siitä sitten syntyi koko teksti, vaikka parempi olisikin ollut ehkä lyhyempänä.

keskiviikko, 3. kesäkuu 2009

We were both young when I first saw you

Alku tarinasta, jonka ajatus lähti Taylor Swiftin Love Story -biisistä. Oikeastaan ihan vaan kuvailua toisaiseksi, varsinainen pääpointti ei edes vielä selviä. Ehkä vähän kliseinen, mutta oikeastaan yritetty kirjoittaa "enkunainekielellä" eli englannille tyypillisiä sanoja yms. Ja nimi siis Love Storysta.

It was a dreary Monday morning smack in the middle of September. I was tired and worse still I was at school. I was playing noughts and crosses with my friend Christine during English. We really should have been listening but Mr. Peterson was drowning on in his usual voice about nouns and it really was impossible to pay attention. Well Susan could of course and Elliot, they always can and do, but the rest of us were practically sleeping. I was just about to suggest we move on to hangman when Ms. Jefferson the head teacher came bustling in her usual excited manner causing a stir in the class. Actually this time she came in with such a hurry that Eric who sits right by the door almost fell over as he got jostled awake. Ms. Jefferson went straight to Mr. Peterson and started whispering animatedly. Everyone was leaning towards them but unluckily Ms. J. knows when to lower her voice, which was just what she did. After she was done talking she looked at Mr. P. expectantly but all she got as a reply was a small hrrumph after which Mr. Peterson continued his lecture.

       I was just about to pass over when the door opened the second time. Thinking that it couldn’t be Ms. Jefferson again and since none of the other teachers are much more interesting than Mr. Peterson I burrowed my head deeper into my arms. ”Whoa, will just look at that Ro”, Christina said poking me. In her voice I heard something that made me straighten up instantly and then blush scarlet, as the thing she was talking about looked straight back at me. The thing was a gorgeous new addition to our class. ”Everyone, this is Julio Montanez. He is an exchange student from Spain and will be joining your class for this semester”, said Ms. Jefferson.

perjantai, 9. tammikuu 2009

I'll be with you when you dream

Pujottelen loskan läpi yrittäen väistellä pahimpia kuralätäköitä. Käännyn Sinipiianpolulle ja askeleeni nopeutuvat hieman, haluan lyhentää odotusaikaani. Silmät kiertelevät ympäriinsä etsien. Koko tie on autio. Kaikki ovat joko vielä lähtötöminöissä, tai sitten he jo odottavat Kehä ykkösen ruuhkassa. He eivät minua kiinnosta. Vain huoli alkaa kalvaa. Missä ovat rouva Taipale ja Topi? Heidän pitäisi olla jo täällä.

Pysähdyn mietiskelemään. Takaani tulee vauhdilla pyörä. Hyppään tien sivuun, pahaksi onneksi suoraan lammikkoon. Tunnen kuinka vasemman jalan pikkuvarvas kastuu. Olisi pitänyt laittaa toiset kengät.

Tämäkin valitettavasti on kesken ja tällekin löytyy jatkosuunnitelmia pari, kunhan vaan laiskuudeltani jaksan päättää, mikä niistä on paras. Otsikko on Disneyn River lullaby -kappaleesta (Egyptin prinssi).

keskiviikko, 7. tammikuu 2009

Sun silmäs aina mä muistan

Tänään minä pelästyin
tajusin liian äkkiä
hän ei ole täällä

Koiralla oli nimi
se oli Musti
Musti istui yksin
ja katseli tielle
aina kun joku tuli näköpiiriin
Musti haukahti
silloin tulija joko pelästyi ja juoksi tiehensä
tai huusi innoissaan: "koira!"
niin, suurimmalle osalle Musti oli vain koira
yksi koira muiden joukossa
mutta kolmelta tuli Salli joka jo kaukaa huusi:
"Mustii!"
Silloin Musti oli maailman onnellisin koira
ja Salli maailman onnellisin tyttö

Nukahdin jälkeen kahdentoista
onko ennen sellaista kuultu moista
Että seuraavana aamuna pitäisi kuudelta herätä
jos aikaisin mielisi kouluun keretä
Nukkumattiko unohti minulle tulla
ehkä tuoksuikin toisaalla houkuttelevammin pulla
Nyt on siis päällä väsymys kauhea
olisiko liikaa toivottu että ilma olisi edes lämmin tai lauhkea

Ihan vaan kaikkia höpsöjä runoja. Otsikko taas punaisesta veisukirjasta, Tapio Nuorvan Tuu mun vaimoksein -kappaleesta.

perjantai, 19. joulukuu 2008

A real life fairytale

"Kohta on aika mennä nukkumaan"
"Nii-in, niin on"
"Mua pelottaa Utu, äiti ei ole vieläkään tullut kotiin"
"Ei niin, mutta äiti sanoi tulevansa pian takaisin"
"Mitä jos äiti ei tulekaan?"
"No sinulla on minut... ja onhan meillä isä"
"Eihän meillä ole isää!"
"Kaikilla lapsilla on, meilläkin. Isä katselee meitä taivaasta"
"Miten se on sinne päässyt?"
"Nokun se on enkeli, meidän ikioma suojelusenkeli. Sellainen joka suojelee meitä ja katsoo ettei meille käy mitään pahaa"
"Ai... Kuule Utu, voiko se tehdä meille puuroa?"
"Eihän se sellaista voi tehdä, enkä minäkään osaa... Mutta hei, jääkaapissa on äidin synttärikakkua, otetaanko sitä?"
"Joo otetaan!"

"Utu, katseleeko isä meitä nyt? Suuttuukohan se meille kun me ollaan äidin sängyssä?"
"Kyllä se katselee, mutta ei se suutu, se tietää että meitä pelottaa"
"Katseleeko se äitiäkin?"
"Ehkä"
"Kuule, lukisitko sä mulle?"
"Mitä mä sulle luen?"
"Lue Mio, poikani Mio"
"Se on liian pitkä. Se pitäisi jättää kesken ja sitten sä näkisit pahoja unia kun se jäisi pelottavaan kohtaan. Mutta sopiiko että mä luen Kultakutrin?"
"Joo, lue!"

"... sen pituinen se. Nyt mennään nukkumaan, hyvää yötä Ada"
"Hyvää yötä Utu"

Otsikko Plumbin kappaleesta Real life fairytale.