Ystäväni,
              nyt kun istun tässä veneesä, mietin koko ajan sinua. Siksi päätin kirjoittaa tämän kirjeen. Osoittaakseni, olet minulle tärkeä.

Nyt on kesäkuu ja istun veneessä. Ilma on lämmin, vesi viileää. Välillä kosketan sitä sormellani. Olemme kalassa, minä, eno ja sisko. Minullakin on onki, tai itseasiassa se on pilkki. Lilluttelen sitä vedessä vaikka tiedänkin ettei siihen yksikään kala nappaa, eihän koukussa ole edes matoa. Yritin kyllä, mutten vain saanut laitettua sellaista koukkuun. Niinpä tiputin vain tyhjän siiman veteen, välttääkseni siskon ja enon pilkan.

 Tämä on valitettavasti hyvinkin keskeneräinen, ehkä kirjoitan sen joskus loppuun, loppuratkaisuvaihtoehtoja ainakin on pari. Otsikon olen kuullut jossain, ei hajuakaan, missä.