"Kohta on aika mennä nukkumaan"
"Nii-in, niin on"
"Mua pelottaa Utu, äiti ei ole vieläkään tullut kotiin"
"Ei niin, mutta äiti sanoi tulevansa pian takaisin"
"Mitä jos äiti ei tulekaan?"
"No sinulla on minut... ja onhan meillä isä"
"Eihän meillä ole isää!"
"Kaikilla lapsilla on, meilläkin. Isä katselee meitä taivaasta"
"Miten se on sinne päässyt?"
"Nokun se on enkeli, meidän ikioma suojelusenkeli. Sellainen joka suojelee meitä ja katsoo ettei meille käy mitään pahaa"
"Ai... Kuule Utu, voiko se tehdä meille puuroa?"
"Eihän se sellaista voi tehdä, enkä minäkään osaa... Mutta hei, jääkaapissa on äidin synttärikakkua, otetaanko sitä?"
"Joo otetaan!"

"Utu, katseleeko isä meitä nyt? Suuttuukohan se meille kun me ollaan äidin sängyssä?"
"Kyllä se katselee, mutta ei se suutu, se tietää että meitä pelottaa"
"Katseleeko se äitiäkin?"
"Ehkä"
"Kuule, lukisitko sä mulle?"
"Mitä mä sulle luen?"
"Lue Mio, poikani Mio"
"Se on liian pitkä. Se pitäisi jättää kesken ja sitten sä näkisit pahoja unia kun se jäisi pelottavaan kohtaan. Mutta sopiiko että mä luen Kultakutrin?"
"Joo, lue!"

"... sen pituinen se. Nyt mennään nukkumaan, hyvää yötä Ada"
"Hyvää yötä Utu"

Otsikko Plumbin kappaleesta Real life fairytale.